IKIVANHA HAHKIALA
Hahkialan kylä on 1400-, 1500- sekä 1600-luvun alkupuoliskolla ollut läänitettynä useille eri henkilöille. Pääosin nämä ovat kuuluneet maamme historiasta tunnettuihin sukuihin. Näissä läänityksissä Hahkialan kylän aluksi kolme, sittemmin kuusi taloa ovat muodostaneet varsin pienen osan. Läänitysten haltijat eivät ole kylässä asuneet. Eri lähteissä Hahkialasta on mainintoja 1400-luvulta lähtien. Talojen omistajien nimet todennäköisesti löytyvät edelleenkin, ainakin suurelta osin, läänitysten taloluetteloista Riksarkivetista Tukholmasta.
Laajimman yhtenäisen ja ilmeisesti melko luotettavan selvityksen Hahkialasta on laatinut silloinen oikeuskansleri Axel Charpentier. Se on julkaistu vuonna 1922 julkaisusarjassa: Herrgårdar i Finland.
1400-luvun lopun ja 1500-luvun ajan Hahkialan tilat ovat olleet läänitettyinä Tawasteille. Nuijasodan päätösselvittelyiden yhteydessä teloitettiin viitisenkymmentä suomalaista aatelismiestä. Läänitys palautui kruunulle. Arvid Henrikinpojan leski, Margareta Maununtytär Kurjalasta sai kuitenkin pitää perintöosansa läänityksestä. Hahkialan kylä joutui komissaari, Adam Skreffarelle vuonna 1602. Kustaa II Adolf puolestaan palautti Hahkialan Margareta Maununtyttärelle 1614. Margareta kuoli pian tämän jälkeen ja maaomaisuus palautui kruunulle.
Turun hovioikeuden asessori, ratsumestari Olof Dufva sai vuonna 1618 rälssinä muiden muassa kolme tilaa Hahkialan kylästä. Hänen kuoltuaan vuonna 1632 tilojen osuudet siirrettiin hänen leskelleen Kristina Wildemanille. Hän kuoli 1651. Samana vuonna Hahkiala annettiin lahjoitusmaana Normandiasta kotoisin olevalle, Kolmikymmenvuotisessa sodassa Ruotsin armeijassa ansiokkaasti palvelleelle Toussaint Charpentierille.
Charpentierien Hahkiala
Toussaint Charpentierin tullessa Hahkialaan olivat tilat talonpoikien viljelemiä tai autioita. Epävakaiset ajat ja osittain huolimattomuus olivat syynä siihen, että Hahkialan omistus Charpentiereilla vakiintui vasta 1600-luvun loppuvuosina. Lopullisesti se lujittui vuonna 1765 sääntöperintömääräyksellä.
Vuodesta 1730 vuoteen 1782 tilan omisti Claes Robert Charpentier. Hän laajensi kartanoa merkittävästi ostamalla lähiympäristön tiloja. Hänen aikana Hahkialan kartano oli suurimmillaan. Hän myös rakensi uuden päärakennuksen, joka korvasi 1694 tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen. Hän myös aikaansai sen, että tilan luonto muutettiin sääntöperintötilaksi vuonna 1765. Rintaperillisen puuttuessa kuningas Kustaa III hyväksyi tilan siirtämisen testamentilla Claes Robertin sisarenpojalle Carl Fredrik L'Eclairille. Kuningas aateloi hänet ja antoi oikeuden Charpentierien nimen käyttöön.
Carl Fredrik meni naimisiin Margareta Blomcreutzin kanssa. Heille syntyi 20 lasta, joista 16 eli pidempään kuin vanhempansa. Hahkialan Kartano siirtyi vuonna 1882 Gustaf Robert Alfred Charpentierille. Hänestä tuli myöhemmin senaattori. Hän oli ilmeisesti hyvin edistyksellinen viljelijä ja teki paljon uudistuksia Hahkialassa. Tilalle rakennettiin navetta- ja tallirakennuksia, meijeri, viljamakasiini ja kasvihuoneita sekä tiiliruukki ja saha. Työntekijöille rakennettiin asuntoja, torppareiden lapsille koulu ja vanhuksille vanhainkoti.
Senaattorin poika Axel Fredrik Charpentier sai tilan senaattorin kuoltua vuonna 1914. Hänestä tuli itsenäisen Suomen ensimmäinen oikeuskansleri vuosiksi 1918–1927. Hän rakennutti tilan nykyisen päärakennuksen vuosina 1915–1917. Päärakennuksen piirsi arkkitehti Karl Lindahl. Rakennus edustaa muunneltua Ruotsalaista barokkityyliä.
Oikeuskansleri kuoli vuonna 1949. Sääntöperintölaki oli Suomessa kumottu vuonna 1930. Tila jaettiin perillisten kesken 1950. Itä-Hahkialaa viljeli tohtori Claes Axel Gustav Charpentier. Länsi-Hahkialaa viljeli vuorineuvos ja Suomen Sokerin pääjohtaja, Gunnar Hernberg, jonka aloitteesta mm. Länsi-Hahkiala myytiin Kaupan Maataloussäätiölle vuonna 1963.
Hahkiala tänään
Hahkialan kartano on yksityiskäytössä. Sen loistokkaasta vieraanvaraisuudesta ja aidoista elämyksistä pääsee nauttimaan varaamalla tilat yksityisesti, jolloin pääsee kokemaan kartanoelämää oman keittiömestarin ja concierge -palvelun keran. Muutoin kartano, sen pihapiiri ja puutarha on suljettu yleisöltä.
Kuva: Laura Riihelä, tyyli: Juuli Hakkarainen
Kartanon puutarhan historia
Hahkialan Kartanon kuuluisan puutarhan suunnittelun ja kauniit istutukset toimeenpani alkujaan Hahkialan silloinen omistaja, oikeuskansleri, Axel Charpentier.
Uudenaikaisen puutarhaluonnoksen mukaisesti puutarha ympäröi päärakennuksen joka puolella. Vanhat maatilarakennukset siirrettiin puutarhan tieltä pois, kauemmaksi päärakennuksesta.
Puutarhan suunnittelusta vastasi puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Puisto on eräs harvoista säilyneistä Olssonin toteutetuista suunnitelmista. Lähinnä barokkityylinen puisto oli alkujaan noin 4 hehtaaria. Barokkityyliä ilmentää muun muassa päärakennuksen itäpuolelta Kirrisenjärvelle asti kulkeva pitkä päälinja.
Alkujaan puistossa oli noin 5000 kappaletta koristekasveja. Esimerkiksi leukojia oli 700 ja ruusuja noin 600. Nykyiselläänkin taidepuutarha jakautuu päärakennuksen kautta neljään osaan, jotka sijaitsevat rakennuksen kullakin puolella. Hallitsevin on luonnollisesti Kirrisenjärven puoleista puutarhaa reunustava kivimuuri, pergola ja Hyvikkälän järven puoleinen ruusupuutarha.
Puutarha tänään
Alkuperäisessä suunnitelmassa oli piirretty putous puutarhan Kirrisen rannan puoleen, mutta sitä ei koskaan toteutettu. Nykyinen isäntä rakennutti putouksen alkuperäisen suunnitelman mukaan ja veden solina ilahduttaa vieraitamme kesäisin.
Kaunis puutarha on talon ylpeys. Suosimme perinteisiä ja perennalajikkeita on tänä päivänä noin sataa eri lajia. Ruusutarhassa ihastuttavat yli 350 jaloruusua.
Hahkialan puutarhaan on mahdollista tutustua varaamalla yksityinen puutarhakierroksilla!
Sivun tekstit (osittain): Risto Lampinen, MMM (K-ryhmän koetila)
